Osa 2 on siis täällä tänään! Aika kökköhän siitä tuli, mutta sain ainakin jotenkin pienennettyä kuvia, kiitos Tiksulle : ) Kulmia en vielä ainakaan muokannut, mutta koitan sitten jossain vaiheessa : D Nyt olin aika laiskalla päällä. Mutta osan pariin! Ja muistakaa kommentoida!
Don't hurt him.
Riensin kiireesti puhelimeen.
"Hei!" Huokaisin äänekkäästi. Odotin hetken vastausta.
"Ai nyt? Tule vain." Sanoin hymyillen pirteästi. Näkisin vihdoinkin Leightonin.
Odoteltuani hetken, Leighton saapuikin pihaani.
"Olen kaivannut sinua." Huokaisin syleilyjen välissä.
"Tiedät, etten voi työlle mitään." Leighton kuiskasi pilaten tunnelman.
"Muuta kanssani.." Kuiskasin Leightonin korvaan halatessamme. Hän huokaisi ja veti minut sisälle.
"Koita tajuta. En voi." Leighton huokaisi suudellen kaulaani.
"Voithan, muttet tahdo." Vastasin hänelle ja työnsin hänet pois.
Hän huokaisi, veti penkin ja kutsui minut syliinsä.
"Tahtoisin, mutten voi! Uskoisit jo." Leighton huokaisi hypätessäni hänen sylistään pois. Kävelin vähän matkaa ja katselin häntä.
"Minä olen yrittänyt ymmärtää! Mikä oikeastaan muuttuisi? Saisit olla ne päivät kanssani, jotka olet täällä. Mutta ei sitten, täytyy näköjään vaihtaa muihin miehiin." Sanoin kiukutellen kuin pieni tyttö.
"Älä ole tuollainen lapsi! Okei, muutan kanssasi jos sitä oikeasti niin kovasti tahdot." Leighton myöntyi. Hän silti mutisi jotain, mutten oikeastaan kuunnellut, olin onnellinen voitostani.
* * * * *
"Mikä tämä ihan oikeasti on? Minua epäilyttää." Kysyin kävellessämme käsi kädessä kaupungin laitamilla olevan talon luokse. Pidin tiukasti kiinni lompakostani ja katselin epäillen ovea.
"Tämä liittyy meidän yhdessä asumiseen." Leighton sanoi paljastamatta. Rohkaisin itseni, ja kävelin Leighton perässäni sisään.
"Aivan ihana! Ostetaan tämä!" Kiljaisin innoissani. Talo oli paljastunut sänkykaupaksi, josta nyt katselisimme parisänkyä. Leighton käveli viereeni ja vilkaisi sänkyä.
"Ei nyt varmaankaan, ei se sovi, ja sitäpaitsi se on kalliskin." Leighton sanoi. Tuhahdin ja jäin vielä ihailemaan sänkyä.
"Entäpä tämä? Eikö tämä sopisi, eikä se maksakaan paljoa." Leighton kysyi. Kävelin ripeästi Leightonin luokse ja katselin sänkyä.
"Otetaan se sitten.." Sanoin tuhahtaen. Kävimme maksamassa ja lähdimme kotiin.
"Mitä te teette täällä? Kuinka pääsitte sisään?" Kysyin ääni väristen. Leighton oli taas lähtenyt töihin muutama päivä sitten, ja olin herännyt yöllä epämääräisiin ääniin. Siten olin taas törmännyt erääsiin huonolta kannalta tuntemiini henkilöihin. Tummempi istui kauempana nojaten itsevarmasti seinään, toinen taas istui tuijotellen sänkyämme.
Odotin vastausta ja vaihdoin hieman asentoa. Tummempi mies taas tuli eteenpäin ja istahti toiselle tuolille nojaten pöytään.
"Upea sänky. Taidat elää nykyään vähän enemmän rahoissasi?" Vaaleampi mies kysäisi yhä katse kiinnittyneenä sänkyyn.
Tuhahdin ja nousin ylös.
"Mitä se teitä kiinnostaa? Ja mitä oikeasti teette täällä. Painukaa muualle." Sanoin tomerasti. Miehet naurahtivat ja sitten vaaleampi taas aloitti puhumisen.
"Istuhan tyttö alas. Et sinä meille mitään mahda. Kannattaisi vain vaihtaa lukot, nyt kun kerran rahaa piisaa."
Istuin alas ja yritin olla mahdollisimman rento.
"Miehesi näyttää ihan mukavalta. Varmaan aika suojeleva. Mutten kyllä sanoisi miksikään kovin vahvaksi. Mitäs sanot toverini? Täytyisikö testata?" Vaaleampi mies kyseli niin sanotulta toveriltaan. Huomasin nyt molempien miesten tuijottavan minua.
Ponnahdin oitis pystyyn.
"Ette tee hänelle mitään! Satuttakaa minua ennemmin, muttette häntä!" Sähähdin.
"Tehdäänpä sitten niin. Tuleppas toverini." Vaaleampi sanoi molempien nauraessa. Silloin molemmat nousivat pystyyn.
"Hei sitten enkeli, oli mukava tavata taas. Nähdään taas pian." Kuulin vaalean miehen sanovan, hän oli ehkä heidän puhemiehensä, tai johtajansa, joka tapauksessa, olin oppinut tuntemaan hänen äänensä. Nojasin seinään itkien. Mutta parempi näin, Leightonia ei sattunut.
Muutaman päivän kuluttua Leighton tulikin jo takaisin. Nukuin hyvin sikeästi.
"Hei enkeli. Tulin jo nyt." Kuulin jonkun puhuvan. Säikähdin ääntä ja ponnahdin oitis ylös.
"Mikä nyt tuli?" Leighton kysyi hädissään väistäen.
"Olen myöhässä töistä!" Huudahdin nopeasti. Vaihdoin ripeästi vaatteeni ja painuin töihin.
Leighton: Ihmettelin hetken Rebekahin äkkinäistä lähtöä, ja päätin myös lukea mitä täällä päin oli tapahtunut. Menin vessaan ja nappasin lehden mukaani. Siinä sitten kului muutama tovi.
Valmistin myös itselleni makoisan aterian, söin sen rauhassa, jonka jälkeen menin nukkumaan, vaikka päivä vielä olikin.
Rebekah: "Muuta nyt kanssani. Mitä sinä siinä häviät? Et joudu maksamaan mitään." Leighton taivutteli minua. Hän oli ollut valmiina tullessani töistä ja nostanut minut keittiömme tasolle.
"Se on niin turhaa!" Huokaisin äänekkäästi Leightonille. Hän päästi minut alas, ja käveli pienen matkan päähän, josta yllätinkin hänet.
"Meillä ei ole lapsia. Ei varmaan ole tulossakaan, viihdymme hyvin tässä, ainakin minä viihdyn. Miksi oikeasti tahdot muuttaa?" Selitin katsellessani Leightonia silmiin.
"En tahtoisi jättää perintötaloa homehtumaan, siellä olisi kaksi vessaakin.." Leighton keksi kokoajan lisää syitä ja esitteli parhaita puolia. Kuulostihan kaksi vessaa hyvältä, mutta silti.
"Entä laskut? Lämmitys? Ajattele minua siellä yksin.." Yritin itse keksiä vuorostani huonoja puolia.
"Tehdään kompromissi, jos muutat kanssani sinne, niin vaihdan työtä." Leighton yritti sivuuttaen täysin lauseeni.
* * * * *
(Anteeksi ruudut) Katselin hämmästyksissäni uutta taloamme. Se oli kaksikerroksinen, ja siellä oli paljon ikkunoita. Huokaisin ihastellen ja aavistin Leightonin hymyilevän takanani.
Tässä välissä näytän pohjapiirrustukset, jotta jotenkin edes tiedätte missä mennään : D Ja tunnustan, että en ole itse tehnyt, vain sisustanut talon. Latasin sen jostain :D
"Tahdoin tehdä myös tämän tässä.." Leighton sanoi ja veti minut lammen luokse. Hän polvistui ja kaivoi taskuistaan jotain.
Hämmästyin ja aloin yhtäkkiä kiljumaan. Leighton pysyi aivan hiljaa ja nappasinkin häneltä sormuksen. Laitoin sen sormeeni ja ihastelin sitä.
"Niin kaunis.." Sanoin hymyillessäni.
"Kiitos ja tahdon. Rakastan sinua." Sanoin Leightonille ja hyppäsin hänen kaulaansa kiinni. Hän otti minut tukevasti vastaan.
Tutkittuamme taloa, pidimme pienen hellän hetken kauniin valoisalla sohvalla. Mutisimme välillä söpöjä sanoja, ja muutenkin olimme toisissamme kiinni.
"Mikä lapselle nimeksi?" Leighton kysyi hetken päästä kun istuimme jo rauhoittuneesti sohvalla.
"En tiedä, riippuu sukupolvesta." Sanoin katsellessani Leightonia.
"Totta kai hömppä se riippuu sukupolvesta." Leighton viisaili nyrpistellessäni nenääni.
Raskauden alettua olin nälkäinen kuin muuli, ja söin koko ajan. Leighton oli nykyään kotona päivät, joten hän ehti myös syömään kanssani.
"Tässäpä sinulle hyvää harjoittelua, tosin sinun täytyisi ehkä laittaa hieman jääkaappiinkin, voit aina välillä syödä vaihtaessasi vaippoja." Leighton naljaili minulle. Pysyin aivan hiljaa ja mutustin leipääni. Olin kärsivällisesti alkanut sietämään kaikkia Leightonin heittoja.
Olin myös tutkiessani ihastunut uuteen ammeeseen. Siinä oli suihkukin samassa, joten ramppasin yhtenään suihkussa. Lisäksi se tuntui ihanalta pyöristyneellä vatsallani.
Myös minulle oli tullut aivan uudenlainen rytmi. Menin keskellä päivää nukkumaan, heräsin illalla, olin muutaman tunnin jalkeilla, ja menin sitten takaisin nukkumaan. Nyt ymmärsin, miksi sanotaan raskauden vievän voimia.
Minua myös ärsytti suuresti, kun jouduin vaihtamaan joustavampaan pyjamaan, sillä en viitsinyt kävellä alusvaatteillani, vaikka Leighton sanoikin, ettei häntä se häiritsisi.
Vessassa oli kyllä söpö verho, mutta se lähinnä peitti näkymiä, ettei nähnyt satoiko ulkona, vai ei. Mutta toisaalta, ei kukaan ainakaan näkisi minua aamukauheudessani.
Leightonilla ja minulla riitti helliä hetkiä yhä, vaikka raskauteni näkyikin jo suuresti. Tosin, en jaksanut pysyä samassa asennossa kauaa, joten hellät hetket yleensä vaihtuivat kosketuksiin silloin kun kuljimme toistemme ohitse, vaikka jaksoihan Leighton tulla välillä myös silittelemään minua makoillessani.
Leighton oli myös paljastanut kokkailun kuuluvan hyviin puoliinsa, joten sainkin usein hyvin maittavan aterian, mutta tietysti terveellisenä.
* * * * *
Kävelin aikaisin aamulla kylpyammeen luokse ja rentouduin, tästä oli tullut minulle jo rituaali.
Kokkailu oli vatsan kanssa aika hankalaa, mutta olin jo tottunut siihen. Toisaalta kyllä haluaisin sen poiskin. Tosin en tiennyt, että pääsisin siitä jo suurimmaksi osaksi eroon päivän hieman valjetessa.
Leighton taas oli kyllästynyt jatkuvaan väsymyyteeni, ja siihen, ettei minusta enään ollut puheseuraa. Hän menikin monesti ulos makoilemaan puutarhakeinuun, ja oli siellä muutaman kymmentä minuuttia, sitten hän tuli taas lempeästi takaisin.
Toisinaan minulle tuli kylmiä väreitä, ja myös yskänpuuskia, pääsinhän niistä nopeasti eroon, mutta haittasivat ne elämää myöskin.
"Ei sillä, että en tahtoisi parastasi, mutta saisinko minäkin välillä katsella?" Leighton valitti toisella sohvalla makoillen.
"Minä kannan lastasi, joten ole hiljaa. Katso sitten kun hoidan sinun lastasi." Vastasin hänellä nyrpeästi. Minua oli alkanut tympimään Leightonin jatkuva valittaminen, mutta nousin silti ja heitin hänelle kaukosäätimen.
Olin menossa aamun valjetessa vessaan, mutta sitten tunsin pyjamastani valahtavan jotain märkää.
"Tämä. Syntyy. Nyt! Leighton!" Karjaisin pidellen mahastani. Leighton pomppasi sohvalta ja pyöri ympyrää etsien minua. Muutaman pyörähdyksen jälkeen hän jopa huomasi minut.
"Siihen kalliille puulattiallekko oli sitten pakko ne lapsivedet lavauttaa!?" Leighton karjui kysyvästi.
"Mitä? Sekö on ainoa huolen aiheesi!?" Karjuin kun supistukset lakkasivat hetkeksi. Sitten ne alkoivat taas.
"Voivoi.. Kallis lattia.. Pilalla.." Leighton mutisi nostaen vieläkin käsiään. Lopulta lapsi tuli maailmaan, tuntien puserruksien jälkeen.
"Ei voi olla totta.." Kuiskasin itsekseni.
- - - - - - - - -
Tälläinen kökkö siis : ) Kommentoikaa edelleen parannuskeinoja ja muita sellaisia : )
Kommentit