Take it slow, my lion.
Osan tekemisessä kesti harvinaisen vähän! Olen ylpeä : D Tässä kuvassa edetään ripeästi, ja saatatte mennä sekaisin, joten olkaa tarkkoja, en oikein muuten voi auttaa : D Yritän tästä lähtien vähentää. Joihinkin kohtiin olisi tullut liian vähän tekstiä, joten yhdistelin hieman kuvia toisiinsa, älkää ihmetelkö. Lukemaan siis, muistakaa kommentoida palleroiset : )
"Kultasein? Laittaisitko sen kirjan pois ja tulisit istumaan?" Rebekah kysyi maassa istuvalta Maxilta, joka oitis vetäisi kirjan rintaansa vasten. Max vei kirjan hyllyyn ja tuli vaitonaisena istumaan Rebekahin viereen.
"Mitä mieltä olet Sharonista?" Rebekah kysyi pirteästi. Max vaivaantui hieman.
"Ihan mukava. Kuinka niin?" Max vastasi yhä vaivaantuneena, niin kuin aina, kun puhui toisista naisista.
"Puhun nyt ihan suoraan. Hankkisit naisen. Et voi ikuisesti surra Amberia. Minusta tuntuu, että minun ja Leightonin suhtautumista sinä pelkäät. Älä siitä välitä, ymmärrämme ja tahdomme sinulle parasta." Rebekah sanoi varmana asiasta. Max katsoi hieman ihmeissään vanhempaa naista.
"En.. vain näe naisia sillä tavalla. Mutta voin yrittää." Max sanoi huokaisten, turha yrittää vastustaa.
"Hienoa. Sharon meinaan muuttaa meille pian. Olen jo kutsunut hänet." Rebekah sanoi ylpeänä voitostaan. Max hymyili Rebekahin iloksi, vaikka oikeastaan olikin hieman vaivaantunut asiasta. Sharon heillekkö?
Siitä lähtien Rebekah oli ollut tylsistynyt, sillä Sharon hoiti nykyään kaikki kotityöt. Max oli loppujen lopuksi päätynyt yhteen Sharonin kanssa, vaikka ei kovin julkisesti rakastunut ollutkaan.
Syksy oli tullut pian, ja koulukin oli jo alkanut. Max oli hoitanut isän homman loistavasti, ja pojistakin oli kasvanut kunnon koululaisia.
"Pojat! Kouluun!" Max karjaisi haravoidessaan lehtiä puiden vierestä. Pian kuului askeleita, toinen toistaan nopeampia.
Alexander oli juossut bussiin varaamaan parhaan paikan, mutta Tintti käveli rennosti Maxin ohitse.
"Pitäkää hauskaa!" Max toivotteli joka aamuiseen tapaansa. Tintti naurahti ja huokaisi.
"Kiitos iskä!" Tintti huudahti ja naurahti uudestaan. Tintti oli varsin pirteä tapaus.
Varsin suloinen Tintti oli myös. Tyylikäskin kaiken lisäksi, tosin sen aiheutti muotifriikki Sharon. Useat tytöt olivat ihastuneet nuoreen poikaan, mutta tätä kiinnosti ihan muut asiat. Jalkapalloakin poika harrasti.
Silloin kun Sharon ei ollut kotona, niin Rebekah pääsi hoitamaan kotitöitä. Vanha nainen kaipasi lasten hoitamista, jonka takia hän tahtoikin päästä mahdollisimman paljon tekemisiin poikien kanssa. Pojatkin kyllä tykkäsivät Rebekahin seurasta.
Sharon tuli usein iltamyöhään töistä, ja usein Max oli naista vastassa. He tahtoivat viettää päivittäisen rauhallisen hetken kaksin.
Sharonin vaihdettua vaatteet pari meni alakertaan keskustelemaan.
"Milloin häät pidetään?" Sharon kysyi istuessaan Maxin kainalossa. Pari oli mennyt aikoja sitten kihloihin, mutta kumpikaan ei vielä pitänyt sormuksia, eiväthän he tahtoneet hukata niitä.
"Se päivähän päätettiin jo, pian." Max sanoi hymyillen. Olihan Amberin kanssa ollut toisenlaista, mutta silti hän rakasti Sharonia.
"Olet ihana." Sharon mutisi ja suukotti kihlattuaan. Nainen pompahtikin heti ylös, lähtien kokkamaan iltapalaa.
"Taasko istut siinä maassa? Häivyhän syömään, että saan olla rauhassa." Rebekah sanoi ja jäi katselemaan Maxin lähdettyä erilaisia häämekkoja. Hän oli varsin innoissaan häistä, sillä niiden jälkeen tuli usein pieniä vipeltäjiä.
Sharon kokkasi useimmiten iltaisin keittoa, sillä se oli nopea valmistaa, ja siitä ei tullut kovin täyteen.
"SYÖMÄÄN!" Sharon karjaisi, ja pian koko perhe juoksi säikähtäneesti ruokapöydän ääreen. Sharon naurahti ja otti oman ruokansa syöden sen seisaaltaan.
Aamiaisen Sharon nautti usein Maxin kanssa, sillä lapset olivat koulussa ja vanhempi pariskunta nukkui sikeästi. Molemmat nauttivat muroista keskustellen vakavasti häistä.
"Olisihan ne kukat silti paremmat.." Sharon sanoi todeten. Max huokaisi ja myöntyi kihlattunsa vaatimukseen.
Iltapäivällä oli luvassa häämekkojen kokeilua, mitkä Rebekah oli hakenut kaupungista. Nuorempi nainen oli käskenyt ottaa mahdollisimman erilaisia, jotta olisi paljon vaihtoehtoja.
Loppujen lopuksi nainen kuitenkin vaati, että ottaisi juuri tämän mekon.
"Tahdon mennä naimisiin juuri tässä." Sharon vaati, ja alkoi laittamaan muita mekkoja pois.
"Sehän on aivan vanhanaikainen. Kokeile tuota vielä." Rebekah kuitenkin käskytti kokematonta.
"Itse olet vanhanaikainen." Sharon mutisi ja alkoi vielä kerran vaihtamaan mekkoaan.
"Tämähän on.. ihan.. Tämä ei ole massiivinen! Kukaan erota minua morsiameksi!" Sharon sanoi silti ihaillen päällään olevaa mekkoa. Tokihan tykkäsi siitä, mutta oli jo tehnyt valintansa.
"Selvä. Vien ne huomenna ja maksan sen yhden." Rebekah mutisi. Sharon kuitenkin loppujen lopuksi päätti kaiken.
"Minkälaista koristelua olet suunnitellut?" Rebekah kysyi selitellen erilaisia mahdollisuuksia. Sharon katseli ihmeissään kuinka vanhemman naisen kädet kieppuivat ja pyörivät ympäriinsä.
"Kuka tuo tuossa kuvassa on?" Tintti kysyi naisten jutellessa alhaalla.
"Missä kuvassa?" Max kysyi älyämättä mitään. Tintti huokaisi ja osoitti hyllylle.
"Tuossa kuvassa." Tintti sanoi kääntäen katseensa taas telkkariin.
"Se.. on äitisi." Max sanoi älyttyään kysymyksen. Hän puri huultaan, jottei rupeaisi pojan edessä itkemään.
"Vau. Hän on kaunis. Oliko äidillä joskus mustat hiukset? Hän on nykyään ihan eri näköinen." Tintti sanoi kurkattuaan taas kuvaan.
"Sharon ei ole.. oikea äitisi. Selitän kunhan olet isompi." Max sanoi itku kurkussa. Kuitenkin pian kuului korkojen kopinaa rappusista.
"Tintti. Menehän tekemään läksyt." Sharon sanoi huomattuaan Maxin. Tintti hypähti sängyltä ja jäi seisomaan hetkeksi, mutta lähti pois Sharonin silitettyä pojan päätä. Sharon huokaisi ja meni sängylle miehensä viereen.
"Ei mitään hätää kulta. Olen tässä. Itke vain kaikki pois, olet kestänyt muutenkin niin pitkään." Sharon sanoi kaapaten miehen kainaloonsa. Hän ymmärsi Maxia, olihan tämä kokenut kovia, ja Sharon oli muutenkin usein tukenut miestään samasta asiasta.
"Kiitos." Max sanoi tukalasti ja he jäivät makoilemaan hetkeksi.
* * * * *
"Hei! Minne olet menossa? En tajua yhtään mitään mistään!" Sharon sanoi säikähtäneesti kun Rebekah oli lähtemässä huoneesta. Rebekah huokaisi ja kääntyi Sharoniin päin.
"Olet nätti, kaikki järjestelyt on hoidossa. Autoon nyt." Rebekah sanoi tietävästi.
"Kiitos kaikesta. Tavallaan anoppini." Sharon sanoi ja naurahti hieman. Rebekah halasi vielä ripeästi Sharonia, ja he lähtivät autolle.
Tilaisuus ei ollut kovin kummoinen. Muutamia vieraita oli tullut, mutta suurin osa joutui jättämään väliin, sillä kouluissa oli juuri vanhempainiltoja.
He lukivat vihkivalat, ja muut tarpeelliset. Katseltuaan hetken toisiaan he suutelivat toisen ensimmäisen suudelmansa. Ensimmäisen miehenä ja vaimona. Hetken päästä he lähtivät kakkujen ja muiden luokse hurrausten saattelemana.
Ihmiset nauroivat ympärillä, samoin myös itse hääpari. Max työnsi kakkua nirson Sharonin suuhun, joka yritti vastustella mahdollisimman hyvin, vaikkei miehelleen pärjännytkään. Sharonin saatua kakkupalansa syötyä he menivät yhä uudestaan kilistämään ja hakemaan lisää kakkua ihmisille.
Ron katseli vaaleata naista, jonka tunsi jostain. Nainen oli myös huomannut miehen katseen, ja ystävällisesti esittäytynyt Ronille. Lorena oli yhä mallina, ja nainen oli myös kasvattanut hiuksiaan. Lorena sai monilta miehiltä katseita ja tuijotuksia, mutta nainen oli jo tottunut niihin.
Pian vuorossa oli häätanssi. Pari tanssi onnellisena ja pian seuraan liittyi myös toinen pariskunta. He käyttivät enemmän tunnetta kuin hääpari, joka tyytyi vain katsomaan toisiaan. Muita pareja ei nähty, sillä pöydässä oli vielä mielenkiintoinen juttu kesken.
Juhlat jatkuivat iltaan säännöllisellä kilistelyllä, ja pian hääparia tultiin hakemaan limusiinillä. Kohde oli vielä tiedossa vain Rebekahilla ja Leightonilla, mutta se ei oikeastaan onnellista paria haitannut.
"Kulta, otammeko kaksi huonetta varmuuden vuoksi? Sinähän olet hieman äkkipikainen.." Max naurahti allerkijoittaessaan huoneita. Sharon mulkaisi ja häipyi ovelle jättäen laukut Maxin kannettavaksi. Vastaanottajakin naurahti ja Max juttelikin hänen kanssaan hetken ennen seuraavaa asiakasta.
"Kulta, vaihda nuo vaatteet. Ja tulehan käymään täällä.." Sharon sanoi houkuttelevalla äänellä.
"Joojoo." Max huokaisi ja haki vaatelipastosta Sharonin laittamat vaatteet. Vaihdettuaan ne hän käveli sängylle Sharonin viereen.
"Emmekö testaisi tätä sänkyä.. Mukavan iso, eikä lapsiakaan ole.." Sharon lirkutti heidän syleillessään toisiaan.
"Voi sinua. Jätetään sängyn kidutus yölle, tilaan meille jotain." Max sanoi vetäytyen vaimostaan.
"Miksi täytyy odottaa iltaan?" Sharon valitti sängyllä. Max naurahti näppäillessään numeroa.
"Oleppas nyt leijona rauhassa, meillä on kyllä aikaa." Max naurahti uudestaan ja kertoi puhelimeen ripeästi tilauksensa.
Ruoan tultua pari ei malttanut syödä ollenkaan, sillä he olivat toisissaan koko ajan kiinni. Syötyään he jopa saivat tiskattua astiat ripeästi ja pari lähtikin katselemaan nähtävyyksiä rannalle.
He vaihtoivat uimapuvut, ja ottivat hetken aikaa aurinkoa. Kumpikaan ei kuitenkaan halunnut polttaa itseään, koska meinasivat jatkuvasti nukahtaa.
"Sinun on pakko tulla auttamaan. Lupasit tukea minua." Sharon nauroi kootessaan lapiolla hiekkalinnaa. Max naurahti ja nousi huokaisten ylös.
"Sinä olet piru naiseksi." Max sanoi kävellessään vaimonsa luokse kokoamaan linnaa.
Kokoamisen jälkeen pari päätti viettää loppupäivän uiden meressä. Sharon ei kestänyt kauaa vettä, koska se oli hänen mielestään liian lämmintä. Olihan haluillakin toki osansa asiaan.
"Nyt näet mihin tämä leijona pystyy.." Sharon sanoi maaten sängyllä varsin paljastavassa asussa. Hän kaappasi miehen syliinsä ja riisui tämän vaatteet.
"Sharon. Älä kiirehdi, meillä on koko yö aikaa.." Max sanoi Sharonin suudellessa miestä intohimoisesti.
"Mmm.. Toki." Sharon sanoi ottaessaan lisää happea. Heidän ensimmäinen yö avioparina.
- - - - - - - -
Tälläinen varsin nopeasti etenevä, ja romantiikan täytteinen osa. Hölisinkin jo kaiken tarpeellisen etusivulla, joten en hölise tässä. Kommentoikaa : ) Menen tästä kirjoittelemaan blogiini : D
Kommentit