Te quiero para siempre.
Hölötin kaiken tarpeellisenkin jo etusivulla, joten lukemaan vain siitä : )
Palattuaan retkeltä pariskunta päätti mennä hieman tutkimaan rantoja ja kauppoja.
Sharonin kaivellessa hiekkaa onnellisena, päätti Max opetella tanssimaan tulitanssia. (Ja sehän onnistuu parhaiten sateessa...)
Päivien vieriessä pariskunta kävi eri paikoissa syömässä, ostelemassa ja viettämässä aikaa toistensa kanssa.
Sharon olikin varsinainen tuhlaaja, ja rahaa kului vaatteisiin, koruihin ja muihin matkamuistoihin.
"MAX! Mitä pidät?" Sharon kysyi vilauttaen hieman reittään. Max järkkyi ja tarkisti katsoiko kukaan Sharonia sillä silmällä.
"Pue herranjumala päällesi!" Max karjaisi ja sai Sharonin nauramaan onnellisena.
"Otan nämä vaatteet." Sharon sanoi kassalla seisoskellessaan. Hänellä oli monta kassillista vaatteita, ja sen huomasi myös rahan kulumisessa.
Sharon sai myös maalliset hellimiset, sillä Max maksoi naiselle mieluusti hierontoja ja muita rentouttavia, aikaa kuluttavia tekemisiä.
Sillä aikaa Max sai rauhassa istua saunassa miettimässä. Yhtäkkiä Max kuuli tutun biisin soivan radiossa, ja heti hänen mieleensä tuli Amber. ( Biisiin pääset tästä, ei sovi mitenkään osaan, on vain biisi.) Vaikka Max olikin onnellisesti naimisissa Sharonin kanssa, ei Sharon kuitenkaan ollut se, jonka kanssa Max olisi tahtonut loppu elämänsä viettää.
Hänen pohdintansa kuitenkin keskeytti oven avaus, ja Max huomasikin itse Sharonin tulevan sisään.
"Mitä mietit? Mennäänkö tanssimaan, pidän tästä biisistä." Sharon sanoi iloisesti. Sharon sai kuitenkin tyytyä vain Maxin mumahdukseen.
Hetken kuluttua heidät kuitenkin löysi löhöilemästä sulassa sovussa kuumasta lähteestä. Max pysyi hiljaa, vaikka naiset yrittivätkin saada Maxia puhumaan.
Hetken kuluttua Sharon hermostui Maxin hiljaisuuteen, ja painuikin yksinään syömään baariin. Pian Sharon kuitenkin tuli takaisin, ja pyyteli anteeksi.
* * * * *
"KATSO MITÄ HIUKSILLENI ON TAPAHTUNUT!" Sharon karjaisi kun juoksi vessasta. Max katsoi naista kysyvästi, jolloin Sharon huokaisi.
"Nämä ovat kamalat. Avasin hiukseni, ne olivat vaalentuneet ja kunto huonontunut. No sitten leikkasin hieman ja katso minkälaiset ne ovat!" Sharon valitti.
"Pue päällesi tollo." Max naurahti ja nousi sängyltä.
Sharonin puettua nainen käveli rennosti Maxin luokse. Max otti tanssiotteen ja hymyili.
"Rakastan sinua ihan tuollaisenakin. Voisit olla vaikka kalju, enkä välittäisi. Tosin nahkaa ei olisi kiva suudella illalla, mutta kuitenkin. Pääsitkö jo yli siitä?" Max selitti ripeästi ja sai Sharoninkin hymyilemään.
"Valehtelematta näytät todella hyvältä." Max kehui ensimmäisiä kertojaan. He söivät juuri aamiaista, ja Sharon oli varsin innostunut kehuista, joita harvoin sai.
"Kiitos." Sharon sanoi naurahtaen.
Maxin mennessä uimaan jäi Sharon kuitenkin aurinkotuoliin makoilemaan. Nainen epäili, että olisi raskaana, eikä uskaltanut paljoa riehua. Kuitenkin hetken päästä eräs nainen herätti Sharonin huomion.
"Hei! Hauska tutustua. Olen Sharon." Sharon riensi tietyn naisen luokse. Sharon oli nähnyt edessään seisovan naisen yrittävän iskeä Maxia, joten nainen päätti antaa pienen näpäytyksen.
"Mitä mieltä olet tuosta miehestä, joka nousee juuri vedestä? Mietin, että onkohan hän varattu.." Sharon sanoi ovelasti. Nainen näytti hieman miettivältä.
"Ihan hyvännäköinen. Olen itseasiassa yrittänyt hieman iskeä häntä. Noin komea mies tulee yksin tänne.. Mmh. Onneksi hän on jo koukussani." Nainen selitti Sharonille. Sharon naurahti ja alkoi kehumaan hyvää saalista.
"Kulta, oletko tulossa? Mennäänkö hetkeksi tuoleille juttelemaan?" Max tuli kysymään Sharonilta. Sharon seisoi hetken katsoen edessään seisovaa naista ja meni mahdollisimman ylpeästi miehensä luo. Max laittoi käden Sharonin alaselälle, josta Sharon nautti vielä enemmän. Ainakin äskeinen nainen ei enää koskisi Maxiin.
"Mitä tuo nyt oli? Kuulin suurimman osan." Max sanoi heidän istuessaan tuoleilla.
"Ei mitään. Olen vain huomannut, että hän katselee sinua." Sharon sanoi mahdollisimman viattomasti.
"Olet mustasukkainen. Suloista. En minä uutta vaimoa sentään etsi häämatkallani. Mennäänkö tanssimaan hulaa?" Max kysyi naurahtaen vaimonsa mulkaistessa miestä. Molemmat nousivat kuitenkin ylös ja kävelivät musiikin luo.
"Noniin. Taas. Yllätys, että tahdoit tänne." Sharon mutisi ja meni mahdollisimman kauas tummatukkaisesta naisesta. Max meni vaimonsa eteen, ja harjoitteli hulatanssia.
"Max!? Mitä hemmettiä sinä katsot?" Sharon karjaisi Maxin korvan juuressa. Max vain myhähti ja rupesi nauramaan.
Sharonkin uskaltautui jopa muutamien päivien päästä uimaan. Hän piti kiinni yhä teoriastaan, mutta silti käyttäytyi mahdollisimman normaalisti. Varsinkin Maxin läheisyydessä.
"Tuletko tekemään hiekkalinnaa?" Max kysyi aurinkoa ottavalta Sharonilta. Sharon vain myhähti, jolloin Max päätti hieman kiusata naista.
"No sitten tulen ottamaan myös aurinkoa. Kerran kun äiti niin tahtoo." Max sanoi, josta Sharon kimpaantui kunnolla.
"Ethän ole enää vihainen?" Max kyseli suukotellen Sharonia. Sharon naurahti hieman ovelasti.
"Täytyypä huutaa useammin, jotta saan tälläistä kohtelua." Sharon mutisi iloiten.
Max heittäytyi ensimmäistä kertaa tunteella mukaan, mutta Sharon työnsi miehen pois.
"Odota. Minun täytyy kertoa jotain." Sharon sanoi rauhallisena.
Sharonin kerrottua pariskunta makoili sylikkäin sängyllä.
"Te quiero para siempre." Max sanoi loistavasti ääntäen.
"Milloin olet oppinut espanjaa?" Sharon kysyi ihmetellen. Max naurahti ja pariskunta jatkoi keskutelemista.
"Olen todella huonovointinen. Voisimmeko mitenkään lähteä kotiin jo nyt?" Sharon valitti tultuaan vessasta. Hän oli laittanut päälleen löysän tuubimekon, ja meni halaamaan Maxia.
"Toki. Nautitaan viimeisistä hetkistä. Soitin taksin jo oksentaessasi." Max sanoi tanssittaen vaimoaan. Hän tanssi varsin ammattimaisesti, ja pian pariskunta taipui suudelmaa varten.
"Valmiina palaamaan arkeen?" Max kysyi hymyillen tanssittaessaan Sharonia.
"Kyllä kai. Hieman outoa varmaan, kun lapset ovat siellä ja niin sanotut vanhempasi." Sharon pohdiskeli hymyillen.
"Totta..Taksi taisi tulla." Max sanoi kuullessaan tuuttauksen.
Sharon käveli matkalaukku käsissään taksille odottamaan kunnes Max saisi kirjauduttua ulos, ja maksettua heidän hotellinsa laskun. Nyt alkaisi matka kohti kotia.
Nuori tyttö oli heidän pihassaan potkimassa lehtiä. Sharon katseli hetken ihmetellen ja halusi heti tivaamaan selitystä perheeltään.
Pian taksi pysähtyikin ja pariskunta nousi viileään syysilmaan pihallensa. Sharon juoksi portaita ylös varovasti, kun taas Max jäi kantamaan laukkuja.
"Kotona ollaan!" Sharon karjaisi heti tultuaan sisään. Kun ketään ei kuulunut, meni nainen Maxin tultua miehensä kanssa makuuhuoneeseensa.
"Ömm.. Mitä tämä on? Kuka hän on?" Max kyseli katsellen toista tyttöä, joka hyppi heidän sängyssään.
"Hän on Ronin lapsi.. Fiku. He tulivat kylään.. Se toinen on Kasa." Leighton selitti hieman vaivaatuneesti.
Kasa oli paria tuntia vanhempi kun siskonsa, ja varsin energinen. Hän hyppi lehtikasassa ja heitteli lehtiä pirteästi. Oli nuori tyttö varsin sieväkin.
"Kauanko he vielä ovat..?" Leighton kyseli vaimoltaan, joka tuli katsomaan tyttöjä. Kasakin oli jo liittynyt siskonsa kanssa hyppimään sängylle. Rebekah katseli heitä huolestuneesti.
"Pyydän Ronia hakemaan heidät." Rebekah sanoi ja lähti soittamaan pojalleen.
Sillä aikaa Sharon oli jo kokannut hieman ruokaa ja söikin jo hyvää vauhtia.
"Kumpa pian saisin jotain muuta päälle.." Sharon valitti pöydässä miehelleen. Max vain huokaili syödessään.
"Arvaa kuinka helpottavaa on pitää korkkareita jalassa? Ja jotain tiukempaa. Paitsi, että vatsa näkyy jo.." Sharon pölisi ohimenevälle miehelleen. Max katseli pidätellen nauruaan vaimoaan.
Sharon tykkäsi myös nykyään ompelemisesta, tai ainakin tykkäsi siitä raskausaikanaan. Kuitenkin välillä kuului kirosanoja alhaalta, kun nainen pisti vahingossa käteensä neulalla.
"Minnes nuori mies on menossa?" Sharon kysyi Alexanderin mennessä ulos.
"Ulos, kuten näkyy." Alexander huudahti ovelta ja paiskaisi sen kiinni. Sharon meni huokaisten makuuhuoneeseen miehensä luo.
"Toivottavasti kuusi kuukautta kuluisi pian. En jaksa tätä vatsaa. Pilaa vaatteeni, ja rahaa kuluu uusiin vaatteisiin. Ei se tosin minua haittaa..Mutta vanhempiasi ehkä.." Sharon pölötti tuttuun tapaan. Max kuunteli ja naurahteli välillä vaimonsa höpinöille. Pian heidän perhe taas kasvaisi.
- - - - - - - -
Tälläinen osa siis : ) Kommenttia tulemaan vain : ) Ensi osassa seuraakin sitten perijä-äänestys.
Kommentit