Vapaapäivinä Fiku myös tykkäsi harrastaa lempiharrastustaan, kokkausta. Hän muisti jo useita reseptejä, ja oli perheelleen mieliksi herkuillaan. Hän rakasti myös kokata koulun kotitalouden tunneilla, joilla sai aina kehuja.

Kasakin oli löytänyt elämänsä harrastuksen. Hän seurusteli nykyisin erään pojan kanssa, joka oli valitettavasti muuttanut muutamien satojen kilometrien päähän, ja sen takia he tapasivat harvoin. Mutta tapaamiset olikin normaalia tunteikkaampia.

Kasa oli myös tykästynyt Tinttiin, joka näytti pitävän enemmän "tylsän" Fikun seurasta. Kasa olikin hieman kateellinen pikkusiskolleen, koska tyttöön näytettiin tykästyvän enemmän. 

Kasa oli myös värjännyt blondit, koska oli kuullut, että blondeja pidettiin upeampina. Hän oletti myös olevansa enemmän cheerleaderi, koska oli hyvässä kunnossa, ja kaikkein tärkein, blondi.

Usein Kasa meni mahdollisimman lähelle Fikua, opetellakseen siskonsa ystävällisyyttä ja mukavuutta. Kieltämättä Fikuakin ihmetytti siskonsa tekemiset.

Harjoiteltuaan hetken Kasa päätti mennä juttelemaan yksinään puuhailevalle Tintille. Poika oli hieman vaivaantunut, ei lainkaan sellainen mitä oli Fikun seurassa. Kasa kuitenkin yritti parhaansa, ja muisteli taitojaan, joita oli käyttänyt ollessaan sinkku.

"Hei! Oletpas komea tänään. Tulivatko muutkin?" Kasa tervehti Tinttiä innoissaan. Ron oli kutsunut äitinsä, ja siskonlapsensa kylään, jotta voisi sopia hieman asioita. Myös Max tuli mukaan.

Alexanderille oltiin haettu tuoli, kun taas muut jutustelivat pirteinä sohvalla. Alexander tuijotti hymyillen Fikua, joka selitti juuri innoissaan erästä lukemaansa faktaa. Kasa piti juttua varsin tylsänä, mutta myötäili Tintin mukana. Fiku sai myös samaisesta asiasta lisää ihmeteltävää.

"Joko olette valmiita? Kertoisin meinaan erään jutun." Ron kysyi nuorten hölistessä. Hiljaisuuden tullessa Ron päätti jatkaa.

"Olemme päättäneet, että toinen meidän tytöistä muuttaa äitini luokse. Siellä on paremmat opiskelumahdollisuudet. Toiselle katsomme toisen paikan." Ron kertoi ja katseli hetken nuoria.

"Minähän voisin muuttaa!" Kasa hihkaisi ja kääntyi katsomaan Tintin reaktiota. Ron tuijotti selkeästi Fikua, joka oli aina ollut parempi koulussa ja huokaisi. Alexanderkin näytti hieman harmistuneelta, koska tahtoisi juuri toisen tytön tulevan. Myös Tintti oli varsin vaivaantunut, ja odotti, että joku keskeyttäisi Kasan.

 "Mietimme myös, että ehkä olisi parempi, että Kasa jatkaisi kymppiluokalle jossain muualla, ja Fiku tulisi meille. Hänellä kun on paremmat numerot ja mahdollisuudet." Rebekah sanoi säästelemättä tunteita. Alexanderin ja Tintin suulle nousi riemuisa hymy, kun taas tyttöjen ilme oli päinvastainen.

"No.. Meistä tulee pian kämppiksiä." Alexander sanoi avatakseen hieman keskustelua Fikun kanssa. 

"Joo. Ihan mukavaa eikö?" Fiku sanoi esittäen iloista. Toki hän oli omalla tavallaan iloinen, hän ei oikein tullut enää toimeen Kasan kanssa.

"Olet muuten todella nätti. Ja osaat olla positiivinen ja todella mukava.." Alexander sanoi nolostuneena. Hän katseli häpeissään, kuinka Fiku yritti hillitä raivoaan. Toki hän oli imarreltu, mutta hän ei silti pitänyt niin ahdistavista ihmisistä. Hän oli todellakin huomannut kuinka Alexander tuijotti häntä, ja se ei oikein sopinut nuorelle naiselle.

"Oletko varma, että se oikeasti käy?" Ron kyseli riemuissaan jutellessaan äitinsä kanssa. Rebekah naurahti hieman ja halasi hieman poikaansa.

"Totta kai. Kaipaankin hieman uutta persoonaa. Alan kyllästyä." Rebekah sanoi nauraen. Äiti ja poika lähtivät onnellisina sisälle juttelemaan.

Samalla kun Rebekah odotteli kahvia hakevaa Maxia, sai myös Kasa vihdoinkin tahtomansa. Toki hän tiesi, että petti poikaystäväänsä, mutta ei se sillä hetkellä haitannut. Eihän hän saisi edes koskaan tietää. Hän jaksoi yhä muistella miten oli saanut pojan koukkuunsa..

Hän oli hieman flirttaillut, ja kosketellut Maxin katseen alla. Max oli ensin häpeissään tyttärensä käytöksestä kääntänyt katsettaan, mutta nostanut sen hakeakseen kahvia. Silloin myös Rebekah oli tullut paikalle. Samalla Max oli myös nauranut, kuinka seurusteleva tyttö vikitteli serkkuaan. 

Alexander taas soitteli harmistuneena Fikun reaktiosta pianoa varsin innokkaana. Hän tahtoi, että Fiku olisi kuullut pojan soittamisen, mutta Alexander ei taas tiennyt, että Fiku istuskeli parhaillaan keinussa lepyttämässä tunteitaan.

* * * * * *

"Oikeasti? Huomenna? Aamullako? Hienoa!" Kasa kyseli puhelimessa. Tyttö oli herännyt puhelimen pirinään, ja soittajaksi olikin paljastunut blondin poikaystävä. Hän oli tulossa käymään muutamaksi päiväksi, ja soitteli yösijaa itselleen. Kasa meni tietenkin heti lupaamaan paikan, ja alkoi odottamaan innolla poikaystävänsä tuloa.

Seuraavana aamuna Kasan ollessa koulussa oli Parker jo tullut, jolloin Ron piti seuraa nuorelle miehelle.

"Onneksi Kasalla on kaveripoikiakin. En ole nähnyt Kasan poikaystävää pitkään aikaan.. Taisi olla silloin kun he suukottelivat tuossa olohuoneessa. Olisiko ollut viime viikolla.." Ron hölisi kuin viimeistä päivää vaalealle pojalle vieressään, joka nyökkäili normaalia kiinnostuneempana.

Kasan kävellessä syömään häntä odotti keittiössä varsin iloinen yllätys.

"PARKER!" Kasa kiljaisi varmistettuaan pojan oikeasti olevan Parker.

Pari suukotteli hetken aikaa kunnes lopettivat ainakin hetkeksi.

"Minulla on ollut niin ikävä sinua." Kasa sanoi heidän syleillessään toisiaan. Parker hymyili ja myötäili naisen mukana. 

Pari päätti myös tanssahdella hetken onnellisena, kunnes Parker päätti vielä syödä hieman.

"Olet ihana." Kasa sanoi suukottaen vielä poikaystäväänsä. Parker naurahti hieman ja valui pöydän ääreen.

"Blondi muuten pukee sinua. Mitä teemme tänään?" Parker sanoi mässätessään leipää. Kasa hymyili onnellisena ja mietti hetken.

"Vanhemmat ovat menossa jonnekkin kylään, ja Fiku menee kait jollekkin kaverilleen. Joten en tiedä, mitä tahtoisit tehdä?" Kasa sanoi hymyillen. 

Pari meni sohvalle istuskelemaan ja hyväili hetken toisiaan.

"Minulla olisi ehdotus.. Tahtoisin.. siirtää suhteemme uudelle tasolle. Jos tiedät mitä tarkoitan?" Parker sanoi ovelasti suukotellen. Kasa mietti hetken kunnes katsoi hymyillen.

"Menen edeltä. Kannattaa laittaa jotain.. seksikästä päälle, saattaa olla helpompaa." Parker sanoi ja lähti Kasan vanhempien makuuhuoneeseen.

Muutaman minuutin kuluttua Kasa asteli hieman häpeissään sisään. Hän oli saanut yläkerrassa asuvalta Lorenalta joskus vaatteita, joita hyödynsi nyt.

"Miltä näytän?" Kasa sanoi tirskuen ja esitellen itseään mahdollisimman monesta kuvakulmasta. 

"Oletko nyt varma..? Onko.. kaikki hoidossa?" Kasa kysyi hieman peitellen itseään. Parker naurahti ja kertoi, että kaikki olisi varmaa ja hoidossa. Kasa valui hymyillen sängylle poikaystävänsä luo.

Pari muhinoi hetken, kunnes Parker veti Kasan hymyillen peiton alle. Kasaa hieman epäilytti homma, mutta nyt olisi jo liian myöhäistä perääntyä. 

Hetken päästä Parker suuteli vielä Kasaa intohimoisesti. 

"Sori, mikää ei ollu hoidossa. Mitäs menit pettämään jonkun toisen kanssa. Alkoko yhden kanssa oleminen oleen liian vähästä? Toivotaan, ettet pian ole enää yksin." Parker sanoi ja puki päälleen jättäen Kasan yksin hämmästyneenä.

Muutamien kuukausien kuluttua molemmat tytöistä oli lähdössä omille teilleen. Fiku Maxin luo, ja Kasa jonnekkin jatko-opinnoille. Normaalisti eniten kauhuissaan oli lasten äiti. Mary itkeskeli vähän väliä, ja yritti saada tyttärensä muuttamaan mieltään. Hetken päästä päätti Fiku jo raahata laukkuja taksiin, kun taas Kasa katseli itseään vastapäisestä peilistä.

"Mä pärjään kyllä." Kasa sanoi itsevarmasti, vaikka olikin sisältä todella epävarma. Hänellä oli omat epäilyksensä, mutta hän ei antanut niiden nyt vaikuttaa. 

"Tulet sitten takaisin jos tarvitset yhtään mitään." Ron sanoi surullisena. 

Hetken päästä tytöt istuivat jo taksiin ja heidän matkansa kohti erilaisia päämääriä. 

"Ollaan nyt onnellisia. Saadaan olla rauhassa. Ilman Kasan poikia tai Fikun luentoja." Ron sanoi nauraen. Mary yhtyi nauruun ja he halasivat toisiaan pitkään. Heidän ainoa toiveensa oli, että tytöt pärjäisivät.