I'm coming to miss all this..
Osainen on sitten varsin lyhyt : )
"Tahdoit puhua?" Alexander sanoi kysyvästi. Fiku nyökkäsi vakavana ja odotti, että mies istuuntuisi paikoilleen, kunnes alkoi puhumaan.
"Meidän täytyy ratkaista tämä." Nainen sanoi yhä vakavasti.
"Tiesin tämän tulevan. Mitä teemme?" Alexander sanoi harmistuneena. Hän yhä toivoi, että nainen muuttaisi mielensä, ja he voisivat olla yhdessä. Fiku tuijotti Alexanderia suoraan silmiin, kunnes jysäytti uutisen.
"Minä lähden." Fiku sanoi esittäen tunteetonta. Oikeasti hänen sisällään myllersi tunnekuohu, joka ei ottanut loppuakseen. Alexander tuijotti hetken pöytää, kunnes hän ymmärsi mitä Fiku oli tarkoittanut.
"Siis.. Lähdet..Muualle? Et voi tehdä sitä. Rakastan sinua!" Alexander mutisi onnettomana. Fiku nousi tuolista ja mutisi anteeksipyyntönsä lähtiessään korot kopisten yläkertaan.
Viikkoen kuluessa Toryllekkin oli kasaantunut läksyjä tehtäväksi. Talossa vallitsi vaivaantunut tunnelma, ja Tory pienenä ei käsittänyt vielä aikuisten maailmaa. Joskus aikuiset olivat ylimpiä ystäviä, ja seuraavana päivänä he olivat kiinni toistensa kurkussa.
Asianomaiset taas olivat lähinnä omassa rauhassaan. Toinen ulkoisesti onnensa kukkuloilla, mutta sisäisesti yhtä maassa kuin toinenkin. Fiku oli pakannut jo vähät omaisuutensa, ja hän lähtisikin muutaman päivän sisällä.
"Onko sinun pakko lähteä? Voit kyllä tulla viereeni, jos tila ei riitä." Tory sanoi harmistuneena "siskonsa" lähdöstä.
"Lähden ihan muista syistä. Mutta tulen sitten joskus nukkumaan kanssasi." Fiku sanoi nauraen. Toki nainen tiesi, ettei koskaan tulisi ehkä tapaamaan enää Torya, mutta toivoi sitä silti kovasti.
Fikun ruvetessa lähtemään yläkertaan, pysäytti Toryn suloinen ääni naisen.
"Halaisitko minua? Ei pakolla nähdä enää." Tory sanoi surullisena. Fiku lähtisi jo muutaman päivän kuluttua. Hän oli varannut liputkin kohteeseensa. Fiku naurahti hieman, ja kaappasi pojan syliinsä.
"Pidä huolta perheestäsi." Fiku sanoi hieman ääni väristen. Rebekah oli menehtynyt muutama kuukausi taaksepäin, ja sen jälkeen perhe olisi ollut heitteillä ilman Fikua. Tory katseli hymyillen ja lupaili asioita, joita tuskin pitäisi.
"Nämä ovat kai sitten hyvästit.." Fiku sanoi yrittäen keventää naurulla tunnelmaa. Vaikka Fiku olikin nykyään välinpitämätön Alexanderia kohtaan, tahtoi tämä silti hyvästellä miehen.
"Pidä huolta itsestäsi ja muista. Varsinkin Torysta." Fiku sanoi halatessaan todennäköisesti viimeistä kertaa Alexanderia. Molemmat yrittivät yhä pitkittää halausta, mutta älysivät, kuinka naurettavaa se olikaan.
Heidän alettua hieman erkanemaan, tapahtui se mitä Fiku oli juuri pelännyt, vaikkakin salaa toivonut. Hän yhä toivoi, että Alexander tekisi jotain mullistavaa, joka saisi tämän jäämään. Nainen oli kuitenkin tottunut pettymyksiin.
* * * * *
Fiku nojaili kaiteeseen odottaen taksia. Hän yritti painaa mieleensä nämä kauniit seudut, joilla oli nämä muutamat vuodet asunut.
"Kaduttaako? Voit yhä muuttaa mieltäsi." Ääni kuului yhtäkkiä hänen takaansa. Fiku säpsähti hieman ja kääntyi.
"Alexander. Olisihan pitänyt arvata. Ja en voi." Fiku sanoi huokaisten. Toki hän oli sisimmissään tiennyt kenelle ääni kuului, muttei silti osannut odottaa sitä. Hän oli kuin olikin menettänyt jo toivonsa.
Mies käveli hieman lähemmäs, ja tarrasi Fikua vyötäröltä.
"Voit. Kuvittele hetki. Pysähdy miettimään. Voisimme mennä naimisiin, hankkia muutamia suloisia lapsia, luoda uraa, asua yhdessä. Kaikkea tuota, yhdessä." Alexander sanoi vakavasti, yhä toivoen. Ja hän saikin naisen ajattelemaan.
"Olemme sukua. En voi. Ajatuskin jo pelkästään.. saa minut toivomaan sitä. Mutta en voi! Uskoisit jo!" Fiku sanoi toivottomana. Hän todellakin toivoi samaa mitä Alexander, mutta silti tiesi sen olevan väärin. Nainen oli tyrkkässyt miestä hieman kauemmas, ja vältteli tämän katsetta.
"Taksini tuli." Fiku sanoi vielä hetken vaitiolon jälkeen kuullessaan tööttäyksen.
Fiku otti laukkunsa ja istahti eteen heitettyään laukut taakse. Hän tuijotti Alexanderia, miestä jota oikeasti rakasti. Hän kääntyi myös katsomaan taloa, joka oli tehnyt hänen elämästään niin tavattoman hankalaa, mutta taivaallista.
Myös Alexander tuijotti vielä viimeisen kerran naista. Hän seisoi hetken vielä hetken kaiteen luona, kunnes sade keskeytti miehen mietinnät.
* * * * *
"Isä.." Xerlian sanoi herttaisesti Maxin istuunnuttua penkille. Max huokaisi ja pyysi tyttöä kertomaan asiansa.
"Tahdon lähteä yliopistoon, olen pian tarpeeksi vanhakin." Xerlian sanoi katsoen isäänsä suloisella ilmeellä.
"Kaippa se käy. Mitäpä en tahtoisi lasteni parhaaksi." Max sanoi pirteästi, mutta samalla harmistuneena, sillä talosta lähti porukkaa näköjään varsin useasti.
"Kiitos isi! Olet ihana!" Xerlian sanoi ja juoksi halaamaan isäänsä.
Hetken päästä saman pöydän ääressä istuivat myös Alexander ja Tintti.
"Mikset lähde hänen luokseen?" Tintti kysyi Alexanderilta kuin itsestäänselvyytenä. Alexander nosti hieman päätään ja katsoi veljeensä.
"En tiedä minne hän lähti." Alexander totesi masentuneesti. Muutama viikko Fikun lähdön jälkeen oli kulunut Alexanderin masennuksessa, joka ei nähnyt loppuaan.
Tintti naurahti ja katsoi seinään hetken.
"Xerlian saattaa tietää jotain." Tintti sanoi hetken päästä. Alexander pompahti tuolistaan ja juoksi suoraan yläkertaan Xerlianin luo.
'Muutaman minuutin kuluttua rynnisti Alexander alimpaan kerrokseen isänsä luo.
"Isä, mitä mieltä olisit, jos lähtisin Sandooseen?" Alexander kysyi isältään innoissaan.
"Sinäkin lähtisit vai? Miksi?" Max kyseli tietämättömänä.
"Aaaa, johtuuko tämä.. Fikusta? Hän on tainnut majoittua sinne?" Max kysyi tajutessaan asian oikean laidan.
"Tavallaan joo.." Alexander sanoi hieman ihmeissään Maxin tajuamisesta.
"Mene sitten. Olet aikuinen mies, tiedät mitä teet." Max surullisena. Pian varmaan Tinttikin lähtisi.
* * * * *
"Saatko pakattua?" Tintti kysyi kävellessään sisään avoimesta ovesta. Alexander pakkasi hieman omia tavaroitaan ja alkoi olla valmis lähtöön.
"Matkalaukut ainakin alkaa olemaan loppu." Max huusi ovelta, jonne oli jäänyt odottamaan.
"Olet paras veli. Pidä huolta itsestäsi. Niin, ja mene naimisiin Heatherin kanssa, hän on hyvä tyttö." Alexander sanoi hyvästellessään veljeään. Edellisenä iltana oli hyvästelty muut, mutta veljet olivat enää jäljellä.
"Saat nukkua pikkuinen sängyssäni. Ja kunhan olet hieman isompi, niin voit katsoa myös patjan alla olevia lehtiä." Alexander sanoi halaten pikkuveljeään.
"Pidä hauskaa, ja tuo tuljaisia." Tory sanoi halaten isoveljeään hymyillen.
Hetken kuluttua Alexander käveli kärsimättömänä tuuttaavalle taksille. Hän vilkaisi vielä taloa, ja tallensi talon muistiinsa. Samassa hän huomasi kauniin ja nuoren blondin kävelevän ohi. Jos Alexander olisi saanut päättää, olisi hän rakastunut nuoreen naiseen heti.
- - - - - - - -
Näinkin lyhkäinen, ja hyvin tylsä osa. Ihmisiä lähtee ainakin joukolla : D Risuilkaa ja ruusuilkaa.
Kommentit