Onneksi pian uusi kämppikseni, Haille, pelasti minut. Sain elämäniloa ja meistä tuli todella hyviä ystäviä. Vaikkakin hän oli minua paljon vanhempi.

Soittelin jopa Fikulle, ja kerroin raskaudestani. Tosin, pyysin häntä pysymään hiljaa asiassa. En ollut itsekään sinut asian kanssa.

 Vatsani kasvoi kasvamistaan, ja pian oli jo viimeiset viikot käynnissä. Söin kuin muuli, ja nautin siitä ajasta, mikä minulla oli. Ilman lasta.

 Haille oli tehnyt pienen muodonmuutoksen avullani, ja näytti nykyisin paljon nuoremmalta. Ehkä.. parikymppiseltä? Vaikkakin hän oli jo lähellä kolmeakymmentä.

Katselin pientä tyttöäni kehdossa. Oli lämmin kesä, ja olin synnyttänyt muutama vuosi sitten. Synnytyksen jälkeen olin värjännyt hiukseni luonnolliseen väriinsä, ja ne olivat myös kasvaneet aika paljon.

Lopulta huokaisin ja kävelin pienet korkoni kopisten puisella lattialla kehdon luo. 

"Mitä nyt Claire?" Kysyin pieneltä tytöltä, joka oli saanut aikoinaan nimen Claire. Clairella oli varsin pitkät hiukset ikäisekseen. Luultavasti minulta periytynyt, sillä hiukseni kasvoivat todella nopeasti. Clairen hiukset olivat kiharaiset ja hän oli tullut sopusuhtaisesti minuun ja Parkeriin.

Muutamien kuukausien päästä kaipasin hieman muutosta hiuksiini. Olin toki nuoren lapsen äiti, mutta tahdoin silti olla myös nuori. 

Haille oli yhä samannäköinen. Näytti yhä kauniilta ja nuorelta. Hän oli myös muuttanut luokseni varsinaiseksi asukkaaksi, ei vain kämppikseksi.

Muutaman vuoden päästä, Clairen täyttäessä kuusi, oli hiukseni taas kasvaneet, ja olin värjännyt ne uudestaan, lähelle omaa väriäni. Olin parikymppinen, muutaman vuoden päälle, ja olin vihdoinkin päässyt juhlimaan kunnolla. Haille kun lupasi vahtia Clairea.

Tanssin hetken yksinäni, kunnes eräs hyvännäköinen mies, ilman paitaa tuli luokseni. Tietenkin iskemään. 

Olin sulaa vahaa miehen edessä, ja tanssimmekin hetken. Liikuimme hieman toisaalle, pois valosta ja jatkoimme tanssimista pitkin iltaa.

Illan edetessä pidemmälle oli ilmassa myös pientä humalaa ja suukottelua. Ei se kummallekkaan merkinnyt enempää, kuin vain huvia.

"Ai.. Satutat minua." Sanoin nauraessani. Mies, jonka nimeä en tiennyt, nosti minua ylemmäs ja suukotti taas kerran.

Valuimme kohti kotiani, se kun oli lähempänä. Tunnelma oli varsin korkealla, ja Haillella oli täysi työ huolehtia siitä, ettei Claire eksynyt huoneeseen.

Kuva kasvaneesta Clairesta.

"Olet ihanin." Sanoin ja halasin läheisesti Haillea. Oli kulunut muutama kuukausi tapahtuneesta, ja olin muuttunut, omien tuloksieni mukaan, vampyyriksi. Kaikki olisi yhä normaalisti, jossen vain olisi törmännyt siihen mieheen..

En päässyt mihinkään siitä, että minun oli ravittava itseni jotenkin.. Keskityin lähinnä muutenkin huonossa kunnossa oleviin ihmisiin, mutta jotkut olivat vain liian lähellä huonolla hetkellä. Muistan myös erään tapauksen, jolloin eräs mies näki minun.. nauttivan toisesta. Hänenkin elämänsä.. on jossain muualla tällä hetkellä.

Välillä inhosin aivan syvästi uutta itseäni, mutta ne kohtaukset kestivät vain hetken. Olin aloittanut pienen kirjan kirjoittamista, sillä minulla oli nykyisin aivan liian paljon aikaa. Eikä se koskaan loppuisi..

Rohkaistuin myös, ja menin ensimmäistä kertaa takaisin samaiseen baariin, jossa olin tavannut sen miehen. 

Olin varsin janoinen, joten jotenkin ihmeellisesti valuin baarimikoksi, ja kyttäsin sopivia ihmisiä pienelle maistiaiselle. Valitettavasti maistiaiset jäivät tältäkin yöltä juomatta, sillä aurinko alkaisi pian nousemaan, ja minun täytyisi edetä kotiini turvaan valolta.

Matkalla kotiini, itse asiassa kun olin lähdössä, törmäsin erääseen toiseen vampyyriin. Hän oli pidättäytynyt vanhassa tyylissä, ja oli selvästi jo monia satoja vuosia vanha. Juttelimme hetken, kunnes molemmat alkoivat rivakasti liikkumaan kotiansa kohti.